perjantai 15. marraskuuta 2013

Izmir

Hei kaikille! Minne mun lukijat ovat kadonneet kun ei oo kommentteja tullut vähään aikaan? Mitä teille kuuluu ja mitä olette puuhailleet? :) Me olimme ke-to vierailulla Izmirissä ja nyt pukkaa matkareportaasia.

Basmane

Izmirin kaupunki

Lähdin surffailemaan pitkin nettiä etsien tietoa Izmiristä. Löysin Wikipediasta järkyttävää luettavaa (alleviivattu teksti).
"İzmir (kreikkalaiselta nimeltään Smyrna), on Turkin kolmanneksi suurin kaupunki ja maan toiseksi suurin satama. Asukkaita kaupungissa on 2 409 000 (vuonna 2000). İzmir sijaitsee Egeanmeren rannalla İzmirinlahden rannalla. Se on myös İzmirin läänin pääkaupunki.
Vanhalta ajalta 1920-luvulle saakka kaupungin asukkaista suuri osa oli kreikkalaisia, jota paitsi siellä oli myös suuri armenialaisväestö. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Sèvres'n rauhansopimuksen mukaan kaupunki ympäristöineen olisi joutunut Kreikalle, ja se olikin jonkin aikaa Kreikan hallinnassa, mutta Turkki ei rauhansopimusta hyväksynyt. Vuonna 1922 Turkin armeija Mustafa Kemalin johdolla syyllistyi Smyrnassa armenialaisten vainoon. Vainon päätteeksi armeija 13. syyskuuta 1922 sytytti kaupungin kreikkalais- ja armenialaiskaupunginosat palamaan. Vainoissa ja tuhopoltossa sai surmansa noin 30 000 kaupunkilaista. Lausannen sopimuksen mukaan Kreikan ja Turkin välillä suoritettiin pakollinen väestönvaihto. Kun kreikkalaisten lisäksi myös tuhopoltosta selvinneet armenialaiset muuttivat pois kaupungista, siitä tuli etnisesti lähes puhtaasti turkkilainen." wikipedia

Lähtöpäivä

Lähdimme Izmiriin ihan extempore ilman suunnitteluja. Ostimme bussiliput Metro nimisestä firmasta. Meno-paluu lippu yhdeltä henkilöltä teki 45 tl eli n. 20 euroa. Bussimatka Denizlin päälinja-autoasemalta Izmirin asemalle kesti noin kolme tuntia. Mutta yhteensä matka venyi neljän tunnin kieppeille. Perillä Izmirissä olimmekin sitten että jahas missäs sitten aiomme yön nukkua. Olin pyytänyt miestäni varaamaan jonkun halvan apartin Izmirin keskustasta mutta hän sanoi ettei ollut löytänyt sopivaa. Kännykästä oli loppunut aukku ja lähdimme vaeltamaan keskustaa pitkin etsien kahvilaa missä akun voisi ladata. Tavaroita kanniskellen vaelsimme varmaan puolituntia ennen kuin löysimme kahvilan (outo juttu. Johtuu kai siitä ettemme olleet ihan meren lähellä missä kahvilat yleensä sijaitsevat.) Puhelimen kautta sitten katselimme hotelleja ja harmiksemme emme löytäneet kuin yhden halvan hotellin joka oli saanut niin huonot arvostelut että meidän oli pakko majoittautua kalliiseen hotelliin (yöltä 130tl). Suomessa tuollainen summa hotelliyöstä ei olisi paljon mutta Turkissa on. Tärkeintä kuitenkin että saimme huoneen itsellemme! Illalla kävimme syömässä rannan läheisyydessä ja myöhemmin käväisimme baarikadulla. Olin kuitenkin niin väsynyt ettemme jääneet juhlimaan.

Syömässä rannalla. Ruat ja juomat yhteensä n.40tl

"Bar street" Paljon oli ihmisiä liikkeellä vaikka oli arki-ilta.

Päivä 2

Herättyämme söimme runsaan aamupalan hotellissa. Aamupala kuului huoneen hintaan. Tämän jälkeen suuntasimme ulos katsomaan Agoraa Aleksanteki Suuren aikaista kaupunkia.

"Aleksanteri Suuren vallan aikana rakennetusta Agorasta on enää jäljellä rauniot. Maanjäristyksessä tuhoutuneen ja sittemmin Marcus Aureliuksen toimesta uudelleenrakennetussa Agorassa voi vielä hyvin havaita roomalaistyylisen rakentamisen jäljet. Alueella on myös islamilainen hautausmaa vanhoine hautakivineen."

Agora



katukuvaa

Puoliltapäivin alkoi todellinen kaatosade mutta sepä ei meitä nujertanut!
Agoraan tutustumisen jälkeen suuntasimme bazaariin tekemään ostoksia. Sieltä löytyikin muutama tuliainen Suomeen. Samalla alkoi myös satamaan. Takanamme käveli varmaan kaksi pelottavinta pikkutyttöä jotka olen ikinä nähnyt. Yleensäkin Turkissa olemuksesta ja vaatteista näkee ketkä ovat varkaita. Nämä tytöt näyttivät juuri sellaisilta. He kävelivät ihan takanamme ja seurasivat meitä. Puristin käsilaukkuani niin kovaa kuin ikinä pystyin ja lopulta pysähdyimme jotta heidän oli pakko kävellä ohitsemme. He jäivät kuitenkin kulman taakse odottamaan meitä mutta pakenimme erääseen liikkeeseen. Luojan kiitos tytöt katosivat sen jälkeen! Täytyy myöntää että minua olisi pelottanut vielä enemmän jos olisin ollut tuolloin yksin vaikka kyse olikin vain pikkutytöistä. Surullista nähdä pikkulasten kerjäävän tai varastavan kadulla. Välillä vaikuttaa että tälläiset lapset ovat henkisesti häiriintyneitä ja arvaamattomia. Pitää aina olla silmät selässäkin.

Bazaarin jälkeen lähdimme lautalla Bostanliin tapaamaan bloggari ystävääni Petraa ja hänen tytärtään. Lautalla matka taittui nopeasti ja mukavasti teetä juoden. Lippu yhteen suuntaan maksoin 6tl/henkilö. Istahdimme paikalliseen kahvilaan ja jutustelimme Turkista ja täällä elämisestä. Mukavaa puhua ihmisen kanssa jolla on pitkä kokemus maassa asumisesta. Itse olen vielä täysin aloittelija. Sade vaan yltyi yltymistään mutta me halusimme vielä nähdä lisää kaupunkia. Lähdimme kävelemään Karsiyakaa kohden. Kengät olivat aivan märät ja tuuli meinasi viedä sateenvarjon mutta mitäpäs me siitä välittämään! Karsiykasta otimme bussin takaisin Basmaneen mikä oli hieman edullisempaa kuin lautalla matkustaminen (4tl/henkilö). 




Sitten olikin kotimatkan aika. Paluumatka oli aika erikoinen. Bussi saapui n. 45 minuuttia myöhässä ja pomo oli aivan raivoissaan. Bussi oli myöhässä hänen mukaansa erään työntekijän takia (häntä oli jouduttu odottamaan). Vähintään puolet bussimatkasta tämä pomo saarnasikin aiheesta. Kaikki huipentui siihen että työntekijä sai potkut ja hänet jätettiin jonnekin tienvarteen. Aika dramaattista! Todella huonoa mainosta koko kyseiselle bussiyhtiölle. Potkut oltaisiin voitu antaa myöhemmin eikä asiakkaiden nähden.

Vihdoinkin iltamyöhään saavuimme Denizliin. Oma koti kullan kallis! Hieno reissu! <3

9 kommenttia:

  1. Voi kun teilla oli huono tuuri ilmojen suhteen, Izmirissa on vahan nahtavyyksia ja parasta antia taitaa olla hengailu puistoissa, kahviloissa ja merenrannalla, no onneksi ehditte kahdessa paivassa kuitenkin tutustua keskustaan ja urhoollisesti sateessa olette taivaltaneet! Olisinpa tiennyt etukateen tulosta niin olisin auttanut teita hotellin suhteen, tasta viisastuneena taidanpa tehda pienen Izmir postauksen lahiaikoina missa olisi vahan hotellia ja kulkemisesta sun muusta matkailijalle. Oli kiva tavata, olipas teilla erikoinen kotimatka apua!!! Terkkuja koko perheelle taalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin kun katseltiin bussilippuja niin katsoin myös saaennusteita. En vaan muista oliko torstaille luvattu sadetta. Eihan meita sokerista ole tehty onneksi. Ajattelin etta voisin kysella sulta jotain nahtavyyksista,hotelleista ja Izmirista ylipaatansa mutta en sitten ehtinytkaan kun paatettiin lahtea heti seuraavana paivana. Kirjoita vain Izmir postaus. Se olisi tosi mielenkiintoista lukea niin kuin sun aiemmat postauksetkin ovat olleet. Oli todella mukava reissu ja oli ihanaa nahda sinua ja tytartasi! :)

      Poista
  2. Minuakin on kerran Thaimaan reissulla tarrannut joku pikkupoika ranteesta. Tupakkaa se pummasi, mutta ei sitten enää päästänyt irti ja kiskoi sivummalle. En vielä yrittänyt kauheasti riuhtoa itseäni irti, kun ohi sattui kävelemään joku turistimies ja auttoi mut pulasta. Mutta voin kertoa, että kyllä jännitti ja yhden pikkupojan takia. Oli se ote niin epätoivoisen tiukka. Koko reissulla tuo olikin sitten pelottavin tilanne ja vielä täysturismialueella, vaikka ties missä peräkylillä yksinäni taivalsin. Niinhän se toisaalta menee, että turismialueilla on turisteista usein tietynlainen (varakas) kuva ja noilla peräkylillä eletään sitten ihan omaa elämää ja ulkomaalaista kummajaista vain ihmetellään ja ihastellaan. Yleensä löytyy niin paljon aidon ystävällistä porukkaa hijaisemmilta alueilta, oli sitten maa mikä tahansa.

    No olipa kyllä dramaattinen bussimatka, mutta anteeksi tuolle raukalle ex-työntekijälle, alkoi naurattaa… :D Ei kyllä hyvää mainosta lainkaan.

    Kiva lukea tällasiakin postauksia, jos sitä vaikka itsekin joskus innostuu Turkkia enemmän kiertelemään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On noi kylla hurjia tilanteita kun joku kay kasiksi. Itselleni ei ole ainakaan viela niin kaynyt.

      Suosittelen Turkissa matkailua kun bussit,junat yms. ei ole niin kalliitakaan ja nahtavaa on niin paljon. P.s se työntekija nauroi vahan itsekin koko tilanteelle :D

      Poista
  3. piti viela sanoa noista tytöista etta kemeraltin basaareissa ja keskustassa on paljon mustalaisia, lansirannikolla on isoja mustalaisyhteisöja ja juurikin naissa porukoissa ikava kylla on myös paljon kerjalaisia ja taskuvarkaita.

    VastaaPoista
  4. Mä puristan aina laukkuani jos joku tulee vähänkin lähelle. :D Oon huomannut, että moni aikuinenkin kävelee todella läheltä, vaikka kadulla ei olisi ketään ja tilaa kyllä löytyisi. Todella ahdistavaa! Mulla menee aina itsepuolustuskeinot päässä, mottasenko nenään vai potkasenko munille, hehe. :D Mutta onhan toi ikävää, että pienet tytöt varastelevat :(

    Kivalta vaikutti teidän reissu :) Olisi mukava itsekin päästä käymään Izmirissä, eipä se kauhean kaukana Icmeleristä ole. :)

    Anteeksi muuten, mä oon välillä todella huono kommentoimaan... yleensä vain luen postaukset läpi ja siirryn seuraavaan, nytkin luen ensimmäistä kertaa moneen päivään! Oon yrittänyt panostaa tähän muille kommentointiin, kun oon huomannut että tykkään itsekin, että saan kommenttia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se taitaa vahan taalla olla. Ihmiset tulee lahemmaksi kuin Suomessa. Kulttuurieroja varmaan.

      Juu ei se mitaan. En itsekkaan aina kommentoi vaikka yleensa kylla tykkaan kommentoida toisten blogeja. Blogien kautta tulleet ystavat,kommentit ja keskustelu mita teksteista tulee on mulle bloggaamisen suola. Vaikka kyllahan sita voi kirjoitella ihan itseaankin varten :)

      Poista
  5. Mä tulin Petran blogin kautta tänne kommentoimaan;D

    VastaaPoista

Piristät päivääni jättämällä kommentin. Kiitos! :)