lauantai 31. elokuuta 2013

Kulttuurista ja elämästä Turkissa

Kulttuurista ja elämästä Turkissa


Pamukkale

Tälläkertaa ajattelin kirjoittaa Turkin kulttuurista, siitä miten olen nähnyt ja kokenut sen itse. Täytyy muistaa, että elämä Turkin eriosissa voi olla hyvinkin erilaista. Itä-Turkissa ollaan keskimäärin uskonnollisempia ja Länsi-Turkissa vapaamielisempiä. Me asumme Länsi-Turkissa, joten siitä kirjoitan. Aiheesta kiinnostuneille löysin nämä linkit mistä löytää paljon lisätietoa: http://turkkitieto.blogspot.com/p/kulttuuri.html ja http://www.alanyansuomalaiset.fi/21

Perhe

Turkkilaisille perhe on kaikki kaikessa. Lapset asuvat kotona yleensä siihen saakka kunnes menevät naimisiin. Nuoret kunnioittavat vanhempiaan. Lapsia täällä hemmotellaan ja sen olemme huomanneet. Minne ikinä menemmekin kaikki ovat Ailin kimpussa. Aluksi tuntui oudolta, että kaupan myyjätkin kysymättä mitään ottivat Ailin syliin ja kehuivat söpöksi. Aili nauttii huomiosta ja vilkuttaa iloisesti kadulla kaikille. :D

Koulunkäynti ja asevelvollisuus

"Turkkilaiset lapset menevät kouluun seitsemänvuotiaina, esikouluun kuusivuotiaina. Oppivelvollisuus on kahdeksan vuotta. Alanyan alueella on ilmaisten valtion koulujen lisäksi yksityiskouluja, joiden lukukausimaksut ovat kohtalaisen korkeita. Molemmissa on korkeatasoista opetusta, mutta luokkakoot vaihtelevat suuresti. Valtion kouluissa voi olla jopa 55 oppilasta luokassa, yksityiskouluissa ryhmäkoot pyritään pitämään  pieninä. Valtion kouluissa ei ole kouluruokailua, joten lapset kipaisevat lounaalle kotiin tai syövät koulun kanttiinissa. Yksityiskouluissa tarjotaan myös ruoka.Yhdenvertaisuuden lisäämiseksi oppilaat käyttävät koulupukuja ala-asteelta lukioon. Iso osa lukion käyneistä pyrkii yliopistoon, ja koulun päätyttyä järjestetään yhteiset pääsykokeet kaikille lukion päättäneille. Myös ammattikoulut ovat lisääntyneet." Lähde Alanyan suomalaiset ry. Asevelvollisuus kestää yleensä 15 kuukautta. Turkin armeija on tiukka ja lomia on vain vähän." Alanyan suomalaiset Ry


Turkkilaiset ovat hyvin ylpeitä maastaan. Monilla on parvekkeella Turkin lippu.


Työ

Turkissa yleinen työaika on 8.00-18.30. Työpäivät ovat ma,ti,ke,to,pe ja la. Päivät ovat siis pitkiä ja palkka yleensä huono. Välillä mietin miten turkkilaiset jaksavat tehdä niin paljon töitä. Vain yksi vapaapäivä viikossa tuntuu ihan kohtuuttomalta! Onneksi löysimme Andersin kanssa työpaikan, jossa meidän ei tarvitse tehdä noin pitkiä päiviä ja saamme itse vaikuttaa työaikoihimme. Tämä on erittäin harvinaista!

Naiset ja miehet

Minua varoiteltiin siitä, että Turkissa naisen asema on huonompi kuin miehen. Elämäni ei kuitenkaan ole muuttunut millään tavalla alistetuksi. Kaikki varmaan riippuu vaan siitä minkälaisten ihmisten kanssa on tekemisissä. Kuitenkin olen huomannut, että naisilta odotetaan erilaista käytöstä kuin miehiltä. Turkkilaiset ovat paljon suojelevaisempia tyttöjä kuin poikia kohtaan. Pukeutumisen pitäisi mielellään olla säädyllistä, eli ei lyhyitä hameita tai paljastavia asuja. Huivin käyttö on yleensä naisen itsensä päätettävissä. On paljon naisia, jotka käyttävät huivia enimmäkseen kulttuuristen kuin uskonnollisten syiden vuoksi. Hyvän vaimon tulee pitää koti siistinä ja tehdä ruokaa. Oma anoppini ei kuitenkaan ole huomautellut minulle mitään, vaikka en ole mikään intohimoinen kokki tai siivooja. Olen muutenkin huomannut, että Andersin perhe on poikkeuksellisen mukava ja avomielinen. Miehille sallitaan vapaanpaa käytöstä kuin naisille. Ennen miehet eivät osallistuneet kodin- tai lastenhoitoon. Nykyään asia on muuttumassa ja moni isä hoitaa lapsiaan siinä missä äitikin. Monesti kadulla näkee nuoria isijä työntämässä lastenvaunuja.

Uskonto

"Turkissa valtio ja uskonto on erotettu toisistaan. Maassa on uskonnonvapaus ja suurin osa turkkilaisista on muslimeja." lähde Alanyan suomalaiset Ry. Turkissa on siellä täällä moskeijoita, joista kuulutetaan joka päivä viidesti päivässä rukoukset. Moskeijoihin tulee rukoilemaan yleensä miehiä ja naiset rukoilevat kotona. Kadulla näkee paljon huntupäisiä naisia, mutta myös erittäin paljon hunnuttomia. Turkki on alkanut länsimaistumaan.


Moskeija Denizlissä


Seurustelu ja avioliitto

Turkissa ei oikeastaan tunneta sanaa seurustelu tai avoliitto. Varsinkin muslimit ajattelevat, että saman katon alle muutetaan vasta kun ollaan aviossa. Muutenkin tapailun pitäisi olla hillittyä ja kaverillista. Naimisiinmeno on varsinkin naisille erittäin tärkeää. Hääjuhlat ovat suuret ja näyttävät. Täällä Denizlissä on parhaimmillaan monet häät saman päivän aikana. Autot kulkevat letkana ja tööttäilevät kovaäänisesti. Hääparin auto on koristeltu hienosti. Autot ajavat kaupungin läpi ja tämän jälkeen häitä mennään juhlimaan suhlasen kotiin. Myöhemmin kokoonnutaan yleensä kadulla tai johonkin aukeaan paikkaan ja tanssitaan.

Turkkilainen Hääjuhla keskellä kaupunkia

Alkoholi ja yöelämä


Muslimeille alkoholin juominen ei ole toivottavaa. Alkoholia kuitenkin myydään katukioskeissa ja marketeissa. Siideriä täällä ei ole, eikä kukaan ole siitä kuullut. En ole nähnyt Denizlissä kuin muutaman humalaisen ihmisen ja viikonloppu illat eivät paljoakaan eroa arki-illoista. Denizlissä arki-illat tosin ovat paljon vilkkaampia kuin Suomessa. Kaupat ovat auki ainakin kymmeneen, monet ravıntolat auki lähes läpiyön ja ihmisiä liikkuu paljon ulkona. Denizlissä on kuulemma ennen ollut aika paljonkin baareja, mutta Valtio on keksinyt monia syitä sulkea niitä. Alkoholia myydään ravintoloissa ja kahviloissa. Vähän kauenpana Denizlissä on kuulemma joitakin yökerhoja, mutta en ole niitä nähnyt. 

 En kirjoittanut politiikasta, mutta toivottavasti tässä on jotakin Turkista kiinnostuneille. Hyvää yötä! :)

2 kommenttia:

  1. Only comment I can make is, "the world is not limited to our eyes".

    You may have experienced only a minor part of Turkey from an outsider's view and may not represent the true facts. My advice is clear: travel more, preferable to more than 20 cities and then start commenting about Turkey and the Turkish people in general. Otherwise it may be understood insulting.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I was writing in the beginning that Im writing about my own point of wiew as a foreigner in Denizli. I am not saying these are the facts or everyone in Turkey is like this. Its a pity if you feel its ınsulting.

      Poista

Piristät päivääni jättämällä kommentin. Kiitos! :)